M, kuin Moralisointi

"Länsimaalaiset ovat täysin vieraantuneet kaikesta luonnollisesta ja tavallisesta elämästä.

Ihmiset kärsivät kaikenlaisista allergioista kasvavassa määrin, ihmiset kauhistelevat ja moralisoivat luonnollisia asioita. Ihmisistä on tullut kiiltokuvakansaa, joka kieltää evoluution, luonnollisuuden ja sen myötä myös itsensä.

Itsensä kieltäminen johtaa taas erilaisiin mielenterveysongelmiin, koska ei osata käsitellä kaikkien kieltojen viidakossa edes yksinkertaisinta tunnetilaa.

KYLLÄ, olen sen puolesta, että näin haluttaessa, perheen muut lapset voivat osallistua synnytykseen ilman yhteiskunnan etusormen nostoa moralisoinnin merkkinä."

Tämä ajatus oli pakko laitta ylös ja tänne, koska olen niin kyllästynyt hyvinvointiyhteiskuntamme yleiseen lässytykseen ja jokaisen asian kauhisteluun, varsinkin jos se on alkuperältään ihan luonnollista.

R, kuin Ruokapöytä

Valitettavasti olen menettämässä ruokapöytäni!!! Kauhistus iskee, että anteeksi kuinka?

Olen saanut pitää kaunista ja toimivaa ruokapöytää "päivähoidossa" jo yli 2 vuotta. Ystäväni kun muutti, niin tuli kysymys, mihin sijoittaa ruokapöytä, joka ei sovi uuteen asuntoon (tyyliltään), mutta ei myöskään muihin varastotiloihin.

No, itsekin olin juuri muuttamassa ja tarvitsin ruokapöytää, joten kahden ihmisen tarpeet kohtasivat. Pöydästä on ollut suurta iloa ja sen äärellä on kokoonnuttu ilon ja surun hetkillä - Yhdistettynä maittavaan ruokaan ja runsaisiin juomatarjoiluihin.

Ystäväni on muuttanut uudestaan ja nyt hänellä on aivan taivaallinen tila ruokapöydälleen...

Uuden pöydän etsiminen onkin sitten ollut varsin hankala urakka, koska yritän löytää vastauksia, miten yhdistän ruokapöydän tarpeen sekä työpöydän, joka hajosi osiinsa jokin aika sitten. Ajatuksena on ollut ostaa 2 samanlaista pöytää, joista toinen saa toimia kirjoituspöytänä ja toinen ruokailua varten. Kun sitten taas on isojen ruokakutsujen aika, niin yhdistämällä pöydät saadaan taas tilaa 12 - 14 ruokailijalle... Mutta ratkaisu ei ole vielä kovinkaan lähellä...

"Auf Wiedersehen und gute Reise altes Haus" ja tervetuloa uusi ratkaisu...

K, kuin Kateus

Suomalaiset ovat kateellisin tuntemani kansa. Kaikesta kilpaillaan ja väännetään kättä. Harmiton karaoke - ilta saattaa silmänräpäyksessä muuttua kilvaksi paremmasta esityksestä. Vaatimaton ruoanlaitto tai syöminen onkin pröystäilyä, kun se ei mahdu toisen pirtaan.

Mikä saa suomalaiset kilpailemaan kaikesta? Miksi täällä ei nautita hyvästä ruosta, iloita hyvästä seurasta ja anneta kanssaihmisten elää?

Vapaus ajatella, toimia ja olla eri mieltä yritetää tukahduttaa heti alkuunsa...

K, kuin Kesä

On jo heinäkuun alku ja tuntuu, että en pääse kevyestä nahkatakistani eroon. Aamulla on tosi viileää, illalla on tosi viileää ja päivällä on tuulista, joka tuntuu viileältä. Mikä ihme mättää?

Kaipaan Maltan ja Mallorcan huikeita kevät- ja syyspäiviä, jotka vetävät kaksinverroin vertoja Suomen tämän hetkiselle suvelle. Ehkä olen taas vain malttamaton ja saamme vastapainoksi nauttia kunnon intiaanikesästä syyskuussa...

Kesä, hoi...

H, kuin humala

Humala on sellainen niin suhteellinen käsitys, jossa asiakkaan oma näkemys usein eroaa huomattavasti tarjoilijan näkemyksestä.

Jos tarjoilu joudutaan lopettamaan asiakkaalle, niin siihen on olemassa selvä syy. Sen harvoin on henkilökohtaista, vaan pohjautuu ihan suomalaiseen alkoholilainsäädäntöön, jotan tulee aina noudattaa.

Asiakas, joka kääntää ruokaravintolassa konjakkilasinsa pöytäliinalle suu alaspäin tilatakseen uuden, ei tule saamaan uutta. Onhan tuo hauskaa jonkun mielestä, mutta isoäitini sanoi, että kylässä kahvikuppia ei käännetä tassille ylösalaisin. Tällä tavalla näytät takapuolta emännälle. Näin ei käännetä myös lasia liinalle.

Humala saa ihmiset käyttäyntymään mitä merkillisin tavoin. Estot häviävät, tavat muuttuvat ja kaikinpuolin muukin käyttäyntyminen on suuressa ristiriidassa selvässä tilassa olevan ihmisen kanssa...

A, kuin Asiakaspalvelija

Ai, että vielä palvelija!!! Miksi kyseiselle käsitteelle yritetään keksiä kiireesti aina vain uutta nimeä? Mikä mättää, kun tuo tuttu käsite ei kelpaa, vaikka työntekijä on selvästi palveluammatissa?

Suomen kansa on pääsääntöisesti ammatilliseen tehtäväänsä nähden täysin ylikoulutettu. Hyvä, ettei vessapaperirullan vaihtamiseen asiakas"käymälässä" tarvita erillistä koulutusta, josta saa sitten vielä todistuksen ihan paperilla, jolla ei voi asioida... no tiedätte kyllä missä.

Oletammeko olevamme parempia kuin luulemme? Tai liian oppineita hoitamaan tärkeimpää tehtävää eli yksinkertaista palvelua asiakkaalle? Erilaiset tehtävänimikkeet vieraannuttavat meidät entisestää itse asiasta - palvelemisesta.

Miksi muuten Suomessa on todellakin niin vaikeaa saada palvelua? Ja miksi ihmeessä suostumme orjamaisesti itsepalveluun?

Kuvassa on Frankfurt am Main kaupungissa sijaitseva Omenaviiniravintola "Zum gemalten Haus" eli "Maalattuun taloon". Vanha, jo pitkään talossa ollut henkilökunta on ihan omanlaisensa elämys... Mutta vain pienin annoksin nautittuna... takaan ja alleviivaan sen...

A, kuin Asiakas

A, kuin asiakas on sitten aika monimutkainen käsite nykyään. Erinäiset kosiskelevat etuliitteet kuten mm. KANTA- tai OMISTAJA- , antavat oman kuvansa asiakkaan asemasta hänen astuessaan liikkeeseen. Puhumattakaan sitten eri tasoista erilaisten korttien muodossa. On yksinkertaisia värillisiä ja sitten alkavat "Silver", "Gold", "Platin" ja mitä muuta sitten onkaan olemassa määrittelemään itseasiassa asiakkaan ostosten keskittämistä, puhumattakaan € - summasta, joka vuosittain täytyy käyttää saavutetun statuksen ylläpitämiseen puhumattakaan sen korottamisesta "taivaalliselle" tasolle. Kilpajuoksu on alkanaut. Vähemmästäkin kihahtaa päähä...

Ostoksia tehdessään asiakkaalla on laaja viuhka kortteja, joista pitäisi sitten maksaessa ojentaa se oikea. Asiakaspalvelija yrittää sitten vain muistaa kysyä kaikki mahdolliset asiakasetukortit ja mahdollisesti kaupata korttia niille, joilla sitä ei vielä ole. Lompakon kadotessa syystä tai toisesta, asiakas on menettänyt näennäisesti sillä hetkellä kaiken - maksukykynsä, statuksensa, mahdollisuuden olla joku.

Aikoinaan opin, että jokainen ostava asiakas on palkanmaksajani, mutta näkeekö nykypäivän asiakas itsensä myöskin työllistäjänä?

Pohdin tätä asiaa...