A, kuin Asiakaspalvelija

Ai, että vielä palvelija!!! Miksi kyseiselle käsitteelle yritetään keksiä kiireesti aina vain uutta nimeä? Mikä mättää, kun tuo tuttu käsite ei kelpaa, vaikka työntekijä on selvästi palveluammatissa?

Suomen kansa on pääsääntöisesti ammatilliseen tehtäväänsä nähden täysin ylikoulutettu. Hyvä, ettei vessapaperirullan vaihtamiseen asiakas"käymälässä" tarvita erillistä koulutusta, josta saa sitten vielä todistuksen ihan paperilla, jolla ei voi asioida... no tiedätte kyllä missä.

Oletammeko olevamme parempia kuin luulemme? Tai liian oppineita hoitamaan tärkeimpää tehtävää eli yksinkertaista palvelua asiakkaalle? Erilaiset tehtävänimikkeet vieraannuttavat meidät entisestää itse asiasta - palvelemisesta.

Miksi muuten Suomessa on todellakin niin vaikeaa saada palvelua? Ja miksi ihmeessä suostumme orjamaisesti itsepalveluun?

Kuvassa on Frankfurt am Main kaupungissa sijaitseva Omenaviiniravintola "Zum gemalten Haus" eli "Maalattuun taloon". Vanha, jo pitkään talossa ollut henkilökunta on ihan omanlaisensa elämys... Mutta vain pienin annoksin nautittuna... takaan ja alleviivaan sen...

A, kuin Asiakas

A, kuin asiakas on sitten aika monimutkainen käsite nykyään. Erinäiset kosiskelevat etuliitteet kuten mm. KANTA- tai OMISTAJA- , antavat oman kuvansa asiakkaan asemasta hänen astuessaan liikkeeseen. Puhumattakaan sitten eri tasoista erilaisten korttien muodossa. On yksinkertaisia värillisiä ja sitten alkavat "Silver", "Gold", "Platin" ja mitä muuta sitten onkaan olemassa määrittelemään itseasiassa asiakkaan ostosten keskittämistä, puhumattakaan € - summasta, joka vuosittain täytyy käyttää saavutetun statuksen ylläpitämiseen puhumattakaan sen korottamisesta "taivaalliselle" tasolle. Kilpajuoksu on alkanaut. Vähemmästäkin kihahtaa päähä...

Ostoksia tehdessään asiakkaalla on laaja viuhka kortteja, joista pitäisi sitten maksaessa ojentaa se oikea. Asiakaspalvelija yrittää sitten vain muistaa kysyä kaikki mahdolliset asiakasetukortit ja mahdollisesti kaupata korttia niille, joilla sitä ei vielä ole. Lompakon kadotessa syystä tai toisesta, asiakas on menettänyt näennäisesti sillä hetkellä kaiken - maksukykynsä, statuksensa, mahdollisuuden olla joku.

Aikoinaan opin, että jokainen ostava asiakas on palkanmaksajani, mutta näkeekö nykypäivän asiakas itsensä myöskin työllistäjänä?

Pohdin tätä asiaa...