A, kuin asiakas on sitten aika monimutkainen käsite nykyään. Erinäiset kosiskelevat etuliitteet kuten mm. KANTA- tai OMISTAJA- , antavat oman kuvansa asiakkaan asemasta hänen astuessaan liikkeeseen. Puhumattakaan sitten eri tasoista erilaisten korttien muodossa. On yksinkertaisia värillisiä ja sitten alkavat "Silver", "Gold", "Platin" ja mitä muuta sitten onkaan olemassa määrittelemään itseasiassa asiakkaan ostosten keskittämistä, puhumattakaan € - summasta, joka vuosittain täytyy käyttää saavutetun statuksen ylläpitämiseen puhumattakaan sen korottamisesta "taivaalliselle" tasolle. Kilpajuoksu on alkanaut. Vähemmästäkin kihahtaa päähä...
Ostoksia tehdessään asiakkaalla on laaja viuhka kortteja, joista pitäisi sitten maksaessa ojentaa se oikea. Asiakaspalvelija yrittää sitten vain muistaa kysyä kaikki mahdolliset asiakasetukortit ja mahdollisesti kaupata korttia niille, joilla sitä ei vielä ole. Lompakon kadotessa syystä tai toisesta, asiakas on menettänyt näennäisesti sillä hetkellä kaiken - maksukykynsä, statuksensa, mahdollisuuden olla joku.
Aikoinaan opin, että jokainen ostava asiakas on palkanmaksajani, mutta näkeekö nykypäivän asiakas itsensä myöskin työllistäjänä?
Pohdin tätä asiaa...
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen